Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Varsinkin jälkimmäinen osa otsikosta kuvaa meidänkin perheen arkea paljolti säätelevää lajia, jääkiekkoa. Välillä sovitaan siitä, kerkeänkö vahtimaan poikia (lue koiria) kun muut lähtevät viikonlopun verran kestävään turnaukseen, kun taas välillä mietitään sitä, milloin voidaan syödä että Venkku kerkeää treeneihin.

En missään nimessä valita enkä tunne tuskia siitä, että kyseinen laji saa niin paljon huomiota. Päin vastoin, nautin jäähallilla olosta, onhan se kuitenkin aina ollut mulle kuin toinen koti. Välillä on vain tylsää jäädä yksin kotiin muiden matkatessa toiselle puolelle Suomea, mutta saanpahan olla rauhassa. Välillä löydän itseni kahviovuorosta, välillä kuuluttajana ja joinain kauniina päivinä ihan vain katsojana. Nautin silti täysin rinnoin kaikesta.

Mulla ei ollut tulevaisuutta ringeten- tai lätkäpelaajana. En ole varma olinko liian laiska, aikaasaamaton vai muuten pöljä vai johtuiko se ajanpuutteesta. Itse betsaisin vikan puolesta. Venkulla taas on kaikki ovet avoinna ihan huipulle asti, siksi haluan olla mukana tässä, niin kuin koko meidän perhe koirista alkaen.

"Veera voitsä ottaa sellase kuva mis mä vedä tai tuuleta tai taklaa?"

Meillä jääkiekko on koko perheen juttu, siksi yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta <3

Kaikki kuvat otettu Ässät 03 - Lukko 03 matsista pari viikkoa takaperin.

Sincerely yours,
Veera Orvokki