Pages

torstai 28. elokuuta 2014

Matkaholisti kohteessa Stockholm

torstai 28. elokuuta 2014
Aloha! (oompas kielinerolla tuulella)
Oon vieläkin hiukan shokissa siitä että kirjotan jo toista kertaa viikon sisään. Sain paljon positiivista palautetta sekä kullan arvoisia vinkkejä, jotka nostattivat motivaatiota entisestään, iso kiitos siitä <3

Kuvia toivottiin lisää ja tässä postauksessa niitä tulee ja paljon! Tää on siis postaus mulle todella tärkeästä asiasta, matkustelusta sekä mun ja Ollin ekasta yhteisestä reissusta Tukholmaan. Ajattelin avata käsitettä matkaholisti jossakin toisessa postauksessa ja pitää teitä jännityksessä siihen asti... Okeiokei ei sen merkityksestä voi erehtyä.

Kävin tänä vuonna jo kerran aikaisemmin Tukholmassa ja lensin sinne Helsingistä Norwegianilla. Lento oli tosi halpa, mutta jos mun olis pitänyt päästä omin voimin Porista Helsinkiin siten että kerkeän 7.00 koneeseen, olisin ollut lirissä. Onneksi silloin oli hiihtoloma ja käytiin koko perheen voimin Heurekassa ja nukuttiin yksi yö Vantaalla.

Tukholmassa mua vetää puoleensa itse kaupungin lisäksi tietysti mun ihana ystävä Satu, joka lukee venäjää Tukholman yliopistossa ja siitä tulee sitten joskus jonkunlainen venäjän kielen nero..:) Kesällä puheltiin siitä mitä ostaisin Ollille synttärilahjaksi ja kerroin miettineeni lentolippuja mm. Lontooseen. Silloin kekseimme mitä parhaimman lahjan Ollille. Lentoliput Tukholmaan ja takaisin sekä majoitus Satun luona aivan Tukholman kupeessa. Not bad, eikö?

Kesällä ei oikein keritty reissailemaan töiden ja muiden puuhasteluiden takia ja sen vuoksi otettiin koulusta lomaa torstai ja perjantai. Torstaiaamuna kello soi 5.05 ja jo hieman ennen seitsemää istuimme NextJetin kyydissä Porin lentokentällä valmiina nousemaan kohti korkeuksia. Tukholmassa olimme 6.50 paikallista aikaa ja laukut napattuamme suuntasimme Pressbyrånin josta ostimme 7 päivää voimassa olevat matkakortit. Tässä reissaajan vinkki numero uno: isoissa kaupungeissa kunten Tukholmassa, Lontoossa ja vaikka Berliinissä kannattaa suosia julkisia kulkuneuvoja koska a) taksit ovat usein todella kalliita ja b) pääset kokemaan tai ainakin koskettamaan paikallisen elämää ja arkea. Kannattaa myös tarkistaa mikä on halvin vaihtoehto, meidän kohdalla 7 päivää oli halvempi kuin 4 (logic?)

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, ei hukattu tai jätetty mitään Tukholmaan, eksyttiin vaan hieman mutta sekin vei meidät Skeppsholmeniin, jossa en ole ollut ennen ja tästä seuraakin vinkki numero dõs: lähde kiertelemän kaupunkia kiireettä ja ilman karttaa. Ota mukaan vain lompakko, kamera ja avoin mieli, tulet yllättymään :)



Täytyy syödä ettei kuole ;) lähdettiin torstaina etsimään lounaspaikkaa shoppailun lomassa Satun ollessa kotona lukemassa tentteihin ja pienen eijuueijuuetsimisen jälkeen löydettiin ihana italialainen lounaspaikka josta sai pastaa, pizzaa ja salaatteja lounashintaan 89kr. En osannut päättää kumman pastasta olisin laittanut kuvan joten laitoin molemmista!


Torstai-illalla käytiin Hard Rock Caféssa, jossa oli jonkunlainen ruotsinamerikkalaisten stand up-tilaisuus liittyen Ruotsin tuleviin kunnallis-, lääni- ja eduskuntavaaleihin. Mulla on vähän sellanen tunne, että jos me oltais oltu jenkkejä, olisimme nauraneetkin vitseille, mutta ne eivät oikein auenneet tällaisille taukeille (no hard feelings). Tunnelmaa piristi kuitenkin Pepsi Maxin ilmainen täyttö sekä järjettömän iso nacholautanen kimppaan.






Perjantaina lähdettiin melko aikasin liikkeelle Ollin kanssa. Aikomuksena oli lähteä tutustumaan Långholmeniin, jonka sanotaan olevan Tukholman kaunein ja vihrein saari ja huhut pitävät kyllä paikkansa, (vaikka en olekaan käynyt kaikissa). Långholmenissa on toiminut 1965 asti vankila, josta on nyt tehty museo. Vanhat vankisellit ovat muovautuneet hotellihuoneiksi, mutta niihin emme päässeet tutustumaan. Museo oli pieni, mutta kiinnostavuuden ja halvan hinnan vuoksi en pettynyt lainkaan. Hintaa museolla oli siis 25kr/aikuinen. Suosittelen museota niille jotka ovat kiinnostuneet historiasta, erityisesti vankiloista, oikeudenkäynneistä sekä rikollisuudesta.

Museossa käymisen jälkeen kiertelimme ympäri Långholmenin saarta ja nauteimme raikkaasta ulkoilmasta.




Långholmenin jälkeen söimme lounaan Satun luona ja suuntasimme sen jälkeen kohti musiikkmuseota, joka olikin rempassa. No worries ja matka jatkui Gamla Stanille, mistä Satu jatkoi matkaa kotiin lukemaan ja me lähdettiin Ollin kanssa pitkälle kävelylle, aikomuksena suunnata Djurgårdenille. Päädyimme kuitenkin ensin Skeppsholmeniin, missä oli mm. Moderni Museo (emme kuitenkaan käyneet siellä) ja vanhoja puisia laivoja sekä jonkun lainen merenkulkukoulu.






Vasaskeppet Skeppsholmenista kuvattuna

Grönalund Skeppsholmenista kuvattuna



Illalla käytiin Thaikkulaisessa syömässä ja ruoka oli halpaa ja himohyvää. Lauantai kului shoppaillessa ja illalla Hard Rock Caféssa hurjan kokoisilla hampurilaisilla ja jälkkäreillä. Lauantaina mulle ei tullut edes kameraa mukaan, mutta eipä silloin oikeastaan ollu paljon mitään kuvattavaakaan. Sunnuntaina suuntasimme yhden aikaa junalla kohti Märstaa ja sieltä bussilla Arlandaan. Lensimme NextJetillä takaisin Poriin ja mikä parasta, olin kotona noin 10 minuutin kuluttua siitä kun kone oli laskeutunut.

Nyt haluaisin palautetta siitä, oliko tekstiä tällä kertaa liikaa (pyydettiin lisää pituutta) ja sama kuvilla (niitäkin pyydeltiin lisää). Tämä ei varmaan ole ihan toistuvaa että kuvia tulee näin paljon, mutta en vaivautunut kirjoittamaan kahta erillistä postausta kun kaikki mahtuivat tähän. Muutkin kommentit ja niksit ovat edelleen enemmän kuin tervetulleita! Postaus lajeista joita oon harrastanut tulee tässä jonkun ajan sisään (lue: 2 kuukauden sisään), muitakin postausideoita otetaan mieluusti vastaan.

Sincerely yours,
Veera Orvokki



maanantai 25. elokuuta 2014

New beginning number X - a glimpse of me, myself and I

maanantai 25. elokuuta 2014
Hola chicos!
Mulla puri blogikärpänen parisen kuukautta sitten, kun tajusin kuinka kivaa kunnon kameralla kuvaaminen on. Halusin alkaa jakaa mun juttuja ja kuvia niin hulluista ruokakokeiluista reissaamiseen, mutta olin varma, etten saa aikaa riittämään koulun, töiden ja harrastusten lomassa. Nyt en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan tartuin tilaisuuteen tänä pimeänä alkusyksyn iltana.

Näin aluksi, mun blogissa ei tulla näkemään pumppikuvia mavejen jälkeen (okeiokei niihinkin oon hiukan hurahtanut) tai kuvia mun fitnessruuista joita kannan kouluun ja takaisin tuppereissa. Mun blogissa ei tulla näkemään teiniäidin elämää, joka tuntuu tänä päivänä olla parasta viihdettä blogailussa. Mun blogissa ei myöskään nähdä ammattikokin annoksia, vaan mun omia (ja joskus epäonnistuneita) yrityksiä saada jonkun näköinen connection keittiön kanssa. Jos etsit blogia, jossa kirjoitukset ovat kielioppivirheettömiä ja hyvin rakennettuja, voit lopettaa lukemisen jo tähän, sillä en ole kyllä siinäkään suhteessa mikään mestari.

Viime kirjoituksesta on aikaa kauan ja vähän päälle, joten taidan olla hieman ruosteessa vielä. Postaustahtina on eimikään. Kirjoittelen kun siltä tuntuu, henkilökohtaisesti inhoan postauksia joissa tullaan kertomaan että ollaan hengissä ja mitä on tehnyt viikon aikana ilman minkäänlaista tavoitetta ihan vaan että lukijat pysyy tilastoissa. Not my stuff.

Nyt se glimpse of me, myself & I.

Oon muuttunut melkolailla niin ulkonäöltä kuin ajatusmaailmalta (voiko noin sanoa?!) meidän Egyptin reissun jälkeen (eka postaus tässä blogissa) mutta en vaivaudu poistamaan aikaisempia postauksia, sillä niissä on mulle tärkeitä kuvia, joita en halua kadottaa lopullisesti ennen kuin oon tallentanut ne koneelle.

Oon siis 17, opiskelen Björneborgs Svenska Samskolanissa lukiossa toista vuotta. Tarkoitus on aloittaa kirjoitukset jo ensi keväänä yhteiskuntaopilla ja valmistua keväällä 2016. Olen tosi vaativa itseni suhteen varsinkin koulunkäynnissä. Haluan arvosanojeni vastaavan sitä mitä osaan (ja enemmänkin...) ja haluan olla se kympin tyttö vaikka väkisin.


Mun perheeseen kuuluu alkeismurkkupikkuveli Verneri 11v, äiti, isä ja mun oma lapsi, 7 v Westievauva Ukko (joka tökkii mua kirsullaan koska en huomioi sitä just by the moment sen maatessa mun vieressä). Perheeseen voi myös laskea mun poikaystävän, Ollin, jonka kanssa oon viettänyt aikaa reilun kahden vuoden ajan. Perhe on kaikki kaikessa, Ohana, niinkun Lilossa ja Stichissä sanotaan. Perhe pysyy ja pitää yhtä.

Mun vapaa-aika, aika jota en vietä koulussa kuluu suurimmaksi osaksi töissä. Mulla on maailman paras työpaikka ja parhaat työkaverit Porin Punnitse & Säästässä. Saan tehdä työtä joka on kuin luotu mulle, luomua, superfoodia ja ihania asiakkaita. Enempää ei vois toivoa. Luomuruoka yms. joidenkin mielestä terveyshössötykset ovat olleet osa mun elämää jo pitkään, mutta työpaikan myötä kiinnostus luomua, superfoodia ja muita luonnollisia terveysjuttuja matkalla kohti kokonaisvaltaisesti tasapainoisempaa elämää kohti on kasvanut kasvamistaan.


Vapaa-aikaani kuuluu myös astanga yogaa, joka on paras laji mitä maa päällään kantaa. Seriously. Rentoutus ja hiki samaan aikaan, not bad. Varsinkin kesällä lenkkeiltiin melkein joka aamu vanhempien ja Ukon kera Porin metsässä, mut nyt se on vähän jäänyt koulujen alettua, toivottavasti siitä tulisi pian taas tapa. Muuten metsässä samoilu koiran ja vaikka kamun kanssa on parasta terapiaa mitä maa päällään kantaa. Ja halvinta.



Luomuilun ja joogan lisäksi suuret intohimoni ovat politiikka sekä kirjat. Toimin tänä vuonna Porin Nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana sekä aktiivina puolueessa joka jääköön hetkeksi pimentoon, ettei tule väärinkäsityksiä. Nuorisovaltuusto on nuorisovaltuusto, puolue asia erikseen (no hard feelings).  Kirjoja olen lukenut läpi elämäni, mutta tänä kesänä tajusin kuinka paljon olinkaan kaivannut kirjoja, jotka olin korvannut SoMella iltaisin. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa otan päivän annokseni kirjallisuutta, usein ruotsiksi, välillä suomeksi. Tällä hetkellä ahmin J.K.Rowlingia ja Den Tomma Stolen:ia (Paikka Vapaana). Oh my.


Tässä nyt jonkun näköinen katsaus mun elämääni. Toivon kommentteja tekstin/kappaleiden pituudesta sekä sisällöstä ja yleisesti kaikesta mitä vaan tulee mieleen, niin ruusuja kuin risuja, jotta voin kehittyä kirjoittajana

Sincerely yours, 
Veera Orvokki

the record isn't over yet © 2014