Tukkajuttuja

Ne, jotka seurailevat mua instassa ovat varmaan jo jonkin aikaa sitten huomanneet, että mun lattiamoppiluuskatukka vaihtui "tyylikkäästi ylipitkään polkkaan" (lue: melkein kuin Victoria Beckhamilla) rakkaan Hennani hellässä huomassa. Tästä postauksesta ette löydä alekoodeja Hennan käsittelyyn ettekä hiustuotteille, mutta ihan vain vinkkinä, että Henzel työskentelee M Roomissa Nortamonkadulla, joten laittakaahan poikakamut, veljet ja isät parturoitavaksi sinne. Just sayin'.

Tässä muutamat hassunhauskat otokset, jotka Olli nappasi ennen kuin kirmasin Puuvillaan ulkoiluttamaan jalkavammaista kamuani. Huomatkaa, että hiukseni eivät ole oranssit, vaikka jossain valossa siltä näyttävätkin. Kirotut mielikuvat.

No musta ei kyllä olis malliksi, en osaa olla asiallinen kameran edessä mutta väliäkö sillä.

Mitä sanoo raati? Itse olen ihan in love paitsi silloin kun talven ihkupihku kuivuus saa mun hiukset yhtä sähköisiksi kun muuntaja konsanaan. Nää on näitä elämän pieniä kömmähdyksiä.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Mahdottomasta mahdollista

Edellisyön pimeinä tunteina tein elämääni mullistavan päätöksen. Päätin, että tämä ei ole vain yksi niistä miljoonista uudenvuoden lupauksista, mitkä ei sittemmin mitäneetkään. Tämä on asia, joka minun on suoritettava, jotta pystyn elämään itseni kanssa. Kuulostaapa dramaattiselta.

Puhun siis 16.5. järjestettävästä Helsinkin City Run'ista. Se on siis puolimaraton, joka juostaan ympäri Helsinkiä.

En ole ikinä ollut juoksijatyyppi tai himohölkkääjä, mutta toisinaan lähtiessäni aamulla hölkälle, tunnen kuinka endorfiini virtaa suonissa siihen tahtiin, että virtaa riittäisi vaikka Utsjoelle asti. Päätin, että aion kerran elämässäni juosta puolimaratonin ja se kerta on nyt. Sen jälkeen mun ei tarvitse enää ikinä juosta, mikäli en halua. Kunhan juoksen sen kirotun puolimaratonin.

Tämä vaatii tarinan. Huikea fiilis ennen huonoa lenkkiä. Sitten huono fiilis ja tyhmä teinaripeili.

Juoksutaustaa mulla ei ole sen enempää, kuin mitä olen lenkkeillyt äidin kanssa ja satunnaiset lenkit aamuisin sekä juoksukoulussa käyminen pari vuotta takaisin. Ringeten aikana juokseminen oli yhtä vastenmielistä kuin maksan syöminen ja lenkille lähdettiin jo valmiiksi suu mutrussa. Ringeten jälkeen asenne on hieman parantunut ja varsikin onnistuneen lenkin jälkeen on hyvä fiilis, mutta en voi kyllä vieläkään väittää, että vieläkään nauttisin siitä.

Tiedän, että tämä tuleva prokkis vaatii paljon aikaa, omistautumista ja radikaalia elämäntapamuutosta, mutta olen valmis siihen. Ensi vuosi tulee olemaan kiireinen niin koulun kuin nuorisovaltuustojuttujen osalta, mutta uskoisin, että aikaiset aamuhölkät ja syömisen tarkkailu vain auttaa asiaa ja tuo mukanaan energiaa ja jaksamista.

Eilen käytiin metsässä poikien, äidin ja isän kanssa, mutta hölkästä ei vielä tullut mitään. Päätin nyt ottaa melko rauhallisesti antibioottikuurin takia, mutta heti kun tunnen olevani kunnossa, alan treenaamaan armottomasti. Okei okei, alun otan ihan kuntoilun merkeissä totutellen juoksuun ja  aktiiviseen liikkumiseen yleisesti flunssakierteen jäljiltä. Täytyy toivoa, että lumet pysyvät vielä pitkään, jotta pääsen kokeilemaan kuntoani hiihtoladulla, joskos juokseminen silloin ei olisikaan ihan niin vastenmielistä?

#tyttömäisyyskunniaan

Blogini pysyy kuitenkin melkolailla ennallaan, eikä muutu pelkäksi treenihehkutusblogiksi, mutta ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa mun matka mahdottomasta mahdolliseen aina välillä perusjuttujen lisäksi. Välillä voisin tehdä katsastusta kehityksen ja fiilisten suhteen. Kiinnostusta?

Kuvat teille tarjosi tällä kertaa oudot lenkkiselfiet ja muut turhakkeet. Huomatkaa kuitenkin, että kuvat on otettu joko ennen tai jälkeen lenkin ;)

Sincerely yours,
Veera Orvokki

Aaton aatoksia

Kuvasaldo jouluaatolta on huima. Kuvasaldon laatu sen sijaan onkin toinen juttu. Venkku kuvaili kameralla niinkin loistavia kuvia, että ne joutaisivat Kiasman "oudoimmat abstraktit kuvat"- osastolle, mikäli sellainen joskus ilmestyy sinne. Omien kuvieni laatu ei sekään ole mikään huikea, mutta en halunnut keskittyä pelkästään kuvailuun, vaan siihen mitä jouluna kuuluukin tehdä. Syödä, viettää aikaa perheen kanssa ja sitten taas syödä hieman. Ja vielä hieman lisää.

Aamulla kävimme siis joulurauhan julistuksessa koko perheen voimin. Sen jälkeen saunoimme ja lähdimme mummulaan syömään. Sieltä kierittyämme kotiin asti, oli lahjojen vuoro. Olimpas ollut huippukiltti tänä vuonna. Täällä en rupea listaamaan lahjojani, vaan jos jotain ihan oikeasti kiinnostaa, niin sen voi kysyä multa suoraan. Musta on turha mainostaa niitä lahjoja täällä. Yhdestä lahjasta kuitenkin postaan erikseen, mutta ihan vain koska se on lahja joka tulee enemmän kuin tarpeeseen yökkäreiden lisäksi.

Illalla suunnattiin vielä Ollin kanssa yömessuun Länsi-Porin kirkkoon, vaikka ei mitään uskonnollisia ollakaan. Kirkossa käynti kuuluu kuitenkin mun mielestä jouluun, kävi siellä sitten aamulla, Kauneimmat joululaulut- tilaisuudessa tai yömessussa. 

Nyt suuntaamme äidin, isän ja poikien kanssa ulos ihanan aurinkoiseen ilmaan ja sieltä syömään viimeisiä vetoja joulupöydästä. Nauttikaa tekin hienosta ilmasta ja lomasta täysin siemauksin!

Sincerely yours,

Veera Orvokki

Jouluinen Pori

Käveltiin äidin ja poikien kanssa Raatihuoneelle, jonne Venkku ja isä tulivat autolla. Isä unohti tietenkin mun kameran kotiin, mutta näitä sattuu, onneksi on olemassa kännykkä ja tämä annettakoon anteeksi joulumielen voimin!

Tämän päivän suunnittelmissa on nyt, että suuntaan saunaan jahka piparinmussutukselta kerkeän. Sen jälkeen menemme mummulaan syömään jouluruokaa ja jossain kohtaa iltaa kieritään takaisin kotiin availemaan lahjoja. Tämä oli nyt tällainen pikkupostaus sillä halusin jakaa oman onneni valkoisesta joulusta teidän kanssa. 

Syökää paljon, nauttikaa perheen ja läheisten seurasta ja nukkukaa pitkään!

Hyvää joulua! God jul! Frohe Weinachten! Feliz Navidad! Merry Christmas! <3

Tämä kalsarisankari vetää napaansa vielä yhden piparin ja painuu lämpimään saunaan lumihangen kautta.

Sincerely yours,

Veera Orvokki

Karkkilakottoman mietteitä

Jahuu! Blogin remppa on melkein valmis, multa puuttuu enään mieleinen banneri, mutta mennään hetken aikaa tällä. Ulkoasu on myös paria muuta pientä säätöä vaille, mutta muuttelen niitä sitä mukaa kun kerkeän ja jaksan. Koulut loppuivat eilen ja heti kotiin päästyäni vaihdoin korkkarit ja pikkumustan collegehousuihin ja Venkun lätkähuppariin. Miten mahduinkaan siihen ilman, että vetskari paukahti rikki. Empäs tiedä. 

Eiliseen kuului löffäystä, löffäystä, himohyvää ruokaa, ulkoilua ja pieni extemporereissu. Sitten lisää löffäystä. Damn että rakastan lomaa. Ainoa huono puoli on, että mun pitäisi aloittaa taistelu YTL:ää vastaan, sillä 20.3. istahdetaan kirjoittamaan yhteiskuntaoppia. Tavoitteet ovat korkealla, joten nyt ei ole aikaa pelkästään löffäilyyn (lue: voisin nytkin lukea hieman kakkoskurssin kirjaa, mutta istun sohvalla).

Tänään lähdettiin Ollin ja poikien kanssa käppäilemään kotoa kohti Tuomaanmarkkinoita. Tarkoituksena oli ottaa kuvia tänne myös markkinoilta, mutta pelkurijuniori Justus ei antanut siihen oivaa mahdollisuutta. Toinen vaihtoehto voi olla oma saamattomuuteni, mutta mitään en myönnä. 

Kokonaisuudessaan viikko on ollut hyvä ja huono. Kipeä kurkku ja jatkuva keuhkojen pihalle yskiminen on jossain määrin rasittanut mieltä ja kehoa. Tunnelma on jossakin määrin pilalla, kun en ole liikkunut kunnolla viikkoon ja jo portaissa käveleminen saa aikaan yskävyöryn, jota voisi verrata 3 Richterin maanjäristykseen. Mieli on taasen kärsinyt liikkumattomuudesta myös sillä, etten ole tarkkaillut syömisiäni. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että eilen loppui karkkilakko, mutta puolustuksekseni voin sanoa, että syön Punnarista napattuja Luomu Viinikumeja, joissa on raakaruokosokeria. Shame on me.

Alla kuitenkin pari kuvaa musta ja pojista, jotka Olli otti. Kuvissa näkyy btw mun tuoreimmat vaatesatsaukset, Mangon villakangastakki ja Marc' O Polon nahkahanskat.

Hauskaa alkavaa viikkoa!

Sincerely yours,

Veera Orvokki

Julmys

Meille tuotiin tänään sisälle kuusi. Ihana tuoksu ja ihanan jouluinen fiilis. Tasan viikko jouluaattoon, tuntuu kuin siitä olisi vain pari päivää kun vietettiin mun 17v synttäreitä. Hullua.

Mulla on taas jäänyt kirjoittelu taka-alalle reissailun ja koulujuttujen takia, mutta lomalla lupaan olla aktiivisempi ja postailla useammin, tietysti sen minkä kirjoituksiin lukemiseltani kerkeän... Nyt pari kuvaa kuusisessiosta, laiska valokuvaaja ja huono valoitus ei aina ole mikään paras yhdistelmä, mutta näillä mennään.

Tosin ennen kuin scrollaatte alas kuvien pariin, niin kehoitan pistämään taustalle mielestäni ihanimman joululaulun ever TÄSTÄ

Take care and sincerely yours,
Veera Orvokki

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta

Varsinkin jälkimmäinen osa otsikosta kuvaa meidänkin perheen arkea paljolti säätelevää lajia, jääkiekkoa. Välillä sovitaan siitä, kerkeänkö vahtimaan poikia (lue koiria) kun muut lähtevät viikonlopun verran kestävään turnaukseen, kun taas välillä mietitään sitä, milloin voidaan syödä että Venkku kerkeää treeneihin.

En missään nimessä valita enkä tunne tuskia siitä, että kyseinen laji saa niin paljon huomiota. Päin vastoin, nautin jäähallilla olosta, onhan se kuitenkin aina ollut mulle kuin toinen koti. Välillä on vain tylsää jäädä yksin kotiin muiden matkatessa toiselle puolelle Suomea, mutta saanpahan olla rauhassa. Välillä löydän itseni kahviovuorosta, välillä kuuluttajana ja joinain kauniina päivinä ihan vain katsojana. Nautin silti täysin rinnoin kaikesta.

Mulla ei ollut tulevaisuutta ringeten- tai lätkäpelaajana. En ole varma olinko liian laiska, aikaasaamaton vai muuten pöljä vai johtuiko se ajanpuutteesta. Itse betsaisin vikan puolesta. Venkulla taas on kaikki ovet avoinna ihan huipulle asti, siksi haluan olla mukana tässä, niin kuin koko meidän perhe koirista alkaen.

"Veera voitsä ottaa sellase kuva mis mä vedä tai tuuleta tai taklaa?"

Meillä jääkiekko on koko perheen juttu, siksi yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta <3

Kaikki kuvat otettu Ässät 03 - Lukko 03 matsista pari viikkoa takaperin.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

No mud, no lotus

Huomenta ja hyvää itsenäisyyspäivää! Otsikko on peräisin mun joogatopista ja se kertoo paljon elämästä, ei uhrauksia, ei voittoa tai jotain muuta mitä ikinäkään haluaa. Tänään oli tarkoituksena lähteä 9.00 seuraamaan kynttiläkulkuetta ja sen jälkeen jumalanpalveluksen kautta sankariristille, mutta tämän viikon väsymyksen lamauttamana päätin jäädä sänkyyn ja suunnata kello 13.00 alkavaan itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin.

Olin tämän viikon maanantaina kuvailemassa Porin Joogakerhon nettisivuille matskua ja sain luvan käyttää niitä myös täällä, joten sen pitemmittä puheitta, enjoy!

Nyt sujautan päälle lämpimän neuleen ja syön oikein rohevan aamupalan, tehkää tekin niin!

Sincerely yours,
Veera Orvokki