Läskiks män

Otsikko kertoo hyvin mun keittäjäntaidoista. Useasti kaikki menee vaan läskiksi ja tälla en tarkoita itseäni lyllertämässä herkuttelun jälkeen vaan sitä kun innostun julmettomasti jostain ja kovista yrityksistä huolimatta epäonnistun paremmin kuin hyvin. Tähän ei ole muuta sanaa kuin hemmetti.

Leivottiin Ollin kanssa jonkun aikaa sitten pullia. Tarkoituksena oli siis loihtia mahtipontisen hyviä ja terveellisiä gluteenittomia voisilmäpullia, mutta kun mestarikokin päästää keittiöön ei hyvää seuraa. Olin laittamassa reseptiä tänne ihan innoissani alkuvaiheissa, mutta nyt en kehtaa. Täytynee hieman hioa sitä. Opeinpahan ainakin että pelkät tattarijauhot eivät ole hyvä vaihtoehto. Semperin valmispussia en silti suostu ostamaan ihan vaan koska olen mä.

Maku oli mitä hirvein, mutta leipominen oli hauskaa. Ulkonäkökään ei ollut hullumpi. 2/3 siis. Not.

Lol, tästä piti tulla sellanen supersiisti kuva missä kamera tarkentaa tohon voihin mut Olli vei tänki tän shown.

Ei musta tullut kyllä leipuri Hiivaa eikä mitään muutakaan tälläkään kertaan.

Ukko on kuitenkin uskollinen ystävä ja söi yhden lattialle pudonneen. Ahmatti.

Nyt meen näkemään unia siitä, että vielä joku kerta väännän mojovat tortut. Hihih.

Sincerely yours,
Veera Orvokki

PS. Multa pyydettiin enemmän myös kuulumisia tyyliin "week/month throught my phone", muilla kiinnostusta siihen?

Aurinkoenergiaa

Jes, ei yli viikkoa postailutaukoa! Hyvä meitsi!

Aamulla herätessäni avasin sälekaihtimet ja havahduin. Aurinko pilkisteli iloisesti pilvipeitteen takaa. Viime kerrasta olikin aikaa. 

Kävin pesemässä mun lasit ja sen jälkeen suuntasin heti rykimään tuulihousut jalkaan ja siitä ulos mun vahdittavan koiramummon kera. Kierreltiin n. 45 minuuttia samoillen ympäri Pietniemeä ja nappasin mukaan myös parit kuvat. Kumma miten aurinko vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen. Tästä tulee aivan varmasti hyvä päivä. 

Vaikka Tekun metsä ei olekaan kaikista kaunein, emme antaneet sen häiritä meitä Elsan kanssa, vaan talseimme onnellisina hieman vielä märällä pururadalla. Aurinko taisi vaikuttaa muhun oikeen kunnolla kun heitin innokkaat huomenet vastaantuleville :)

Tässä kohtaa eräs pikkupoika kysyi äidiltään miksi tuo täti kyykkii tuolla kaislikossa. En voinut olla nauramatta ja kiitän onneani etten nauraessani kellahtanut pyllyineni tuonne pöpelikköön.

Nyt olen juonut aamukahvini ja syönyt vatsani täyteen ja onkin hyvä hetki lähteä fillaroimaan kohti jäähallia, missä sitä nyt muutenkaan voisi viettää sunnuntaita. Nauttikaa viimeisestä lomapäivästä täysillä ja käykää haukkaamassa happea, sillä mä uskon siihen mitä Alexander Stubb sanoo; 

Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa

Sincerely yours,

Veera Orvokki

reilumpaa kauppaa

Halusin välillä kirjoittaa postauksen, jolla on oikeasti merkitystä. Postauksen, joka herättäisi erilaisia, toivottavasti eniten positiivisia tuntemuksia. Postauksen, jolla voi muuttaa maailmaa.

Ensi viikolla sunkin on aika olla vaikuttamassa maailmaan ja sen parantamiseen. Ai miten? Ensi viikolla vietetään Reilun kaupan viikkoa. Tänä vuonna teemana on Reilun kaupan viljelijöiden viljelemä kahvi. Miten Reilu kauppa eroaa muista "brändeistä"? Tai mitä Reilu kauppa yleensäkin on? Otetaampas pieni infokatsaus tähän alkuun.

Reilu kauppa siis takaa viljelijöille takuuhinnan, jonka minimirajat asettaa Fairtrade International. Tuotteen takuuhinnan lisäksi viljelijälle taataan pitkät kauppasuhteet ja turva markkinoiden muuttumista vastaan. Suurtiloiden työntekijöille taataan minimissään lakien määräämät palkat, oikeus liittyä ammattiyhdistykseen sekä asialliset työolot. Reilu kauppa tukee myös yhteisöjen tarpeita kuten kouluja, kaivoja sekä terveydenhuoltoa. Viljelyn kehittäminen ja tuotteiden laadun valvonta kuuluu myös Reilun kaupan toimintaan.

Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty niin YK:n lasten oikeuksissa kuin Kansainvälisen työjärjestön säännöissä. Myös Reilu kauppa taistelee lapsityövoiman hyväksikäyttöä vastaan parantamalla yhteisöjen elinoloja ja toimeentuloa. Reilun kaupan ansiosta monien köyhien viljelijöiden lapset ovat saaneet mahdollisuuden käydä koulua. Se on iso askel eteenpäin kehitysmaiden elinolojen parantamisessa.

Myös ympäristö asiat ovat Reilulle kaupalle tärkeitä, sillä laadukkaat ja monivuotiset tuotteet tuottaa mikäs muukaan kuin hyvä maaperä sekä kestävä kehitys.

Reilun kaupan tuotteita myydään 125 maassa ja tuotetaan 70 maassa. Kaikissa maissa valvotaan tarkasti tuotteiden laatua ja alkuperää sekä sitä, että viljelijät tosiaan saavat ansaitsemansa palkan työstään.

Mistä tunnistan Reilun kaupan tuotteet?
Tuotteissa on Fairtraden oma logo jossain päin pakkausta. Reilun kaupan tuotevalikoima on niin laaja, etten ala luettelemaan niitä yksitellen, vaan ne voi käydä tsekkaamassa täältä. Alta löytyy kuva logosta.

Reilun kaupan viikon kunniaksi haastan kaikki blogini lukiat helppoon ja vaivattomaan, mutta sitäkin vaikuttavampaan tapaan parantaa maailmaa: osta kerran kuussa yksi Reilun kaupan tuote. Et tule pettymään. 


Tässä on mun tämän kuukauden Reilun kaupan jutut, hintaa näille tuli vain 6,40€. Onko se teistä iso panostus hyvän asian vuoksi? Musta ei.

Ostin töistä ton Rooibos Veriappelsiini teen. En oo ennen maistanut, mutta jätin sen kaappiin kutkuttelemaan ja valmistin vanhaa kunnon kaakaota, luomumaitoon tietenkin :) Tuota Clipperin kaakaota ostin Sokoksesta, sillä aamulla harmikseni huomasin että se oli melkein loppu. Tuota pitäisi olla tulossa myös Punnariin ennen joulua.

Tämä on napattu meidän kaapista, sillä ilokseni huomasin, että kahvi mitä meillä juodaan on Reilun kaupan sertifioima luomukahvi. Tätäkin saa ainakin suurimmista päivittäistavarakaupoista. Tää on muuten tosi hyvää Bulletproofissa!

Mitä mieltä te olette Reilusta kaupasta? Uskotteko siihen mitä sen agenda lupaa?

Mä jatkan nyt mietiskelyä ja maailman parantamista juomalla mun kaakaota,

Sincerely yours,
Veera Orvokki.

PS. Mut löytää vielä tän päivän aikana bloglovin':ista, kunhan onnistun sen kanssa....
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/9343731/?claim=z5qwkyjt8d4">Follow my blog with Bloglovin</a>

Tammerfors

Lähdettiin Ollin kanssa kaks viikkoa sitten perjantaina eli siis 3.10. Tampereelle moikkaamaan Ollin siskoa Sannaa ja Sannan miesystävää Tommia.

Lauantaiaamulla lähdettiin kiertelemään kauppoja ja olin yllättynyt siitä kuinka vähän käytinkään rahaa. Koluttiin läpi vaatekauppoja ja Indiska, mistä ostin jo kauan kaivatun mun sanoin hullun ison teekupin, siitä kelpaa nyt litkiä litran verran aamu- ja iltateetä. Ja päivä tietysti.

Käytiin totta kai myös Ruohonjuuressa. Vaikka työskentelenkin vastaavassa liikeessä, niin Ruohonjuuren valikoima esimerkiksi raakasuklaata ja gluteenittomia pastoja on huikea. Ruohonjuurijutuista ajattelin kertoa toisessa postauksessa.

Sunnuntaina suuntasin siis Helkanuorten liiton koulutukseen, jossa teemana oli säveltäminen ja runojen elävöittäminen. Koulutus oli aivan huisin hauska, mä taisin ihan rakastua tohon tuohitorveen, sillähän olis kiva herättää eräs alkumurkku joka ei aina suostu nousemaan suosiolla aamuisin...:) Koulutuksessa tutustuttiin myös muihin suomalaisiin soittimiin.

Mukana koulutuksessa mulla oli mun ohjaajakollegat Suvi ja Nelli.

Vanhojen soittimien soittaminen oli yllättävän haastavaa, mutta sitäkin hauskempaa, hassua miettiä mitä kaikkea onkaan keksitty satoja vuosia sitten!

Tampere oli huippu ja hiukan nolottaakin, että käyn siellä todella harvoin vaikka junalla pääsee sinne vajaassa puolessatoista tunnissa. Mulla on jonkunlainen himo näihin silta+vesi komboihin, ne näyttää hyvältä vuoden ympäri.

Taukojumpalla :)

Tällainen postaus tällä kertaa, taas kerran todella myöhässä, mut hope u liked!
Oliko liikaa kuvia? Sopivasti? Liian vähän ei ainakaan? Tällä kertaa vähemmän tekstiä, sillä säästelen päätäni tulevia juttuja varten! Kaipaatteko enemmän kuvatekstejä?

Sincerly yours,
Veera Orvokki

PS. iso kiitos Sanna & Tommi <3

Valkoinen sokeri - tasapainon terrori?

Ensimmäisessä postauksessani uutena bloggaajana kerroin siitä että kertoilen myös juttuja siitä, miten itse olen matkalla kohti tasapainoisempaa elämää. Olen päättänyt, että pyrin siihen askel kerrallaan ilman suuria muutoksia sillä muutokset ovat pysyvämpiä silloin kun niihin totuttelee aina vähän kerrallaan. Blogissa ilmaisemani mielipiteet ovat omiani enkä väitä että olisin oikeassa. Olemme kaikki erilaisia ja asiat jotka koen itselleni oikeiksi valinnoiksi, eivät aina sovellu toisille.

Ensimmäisenä haasteena tasapainoisen elämän tavoittelussa olen kokenut valkoisen sokerin. Tuo jalostettu kummajainen kummittelee niin leivonnaisissa, makeisissa kuin eineksissä. Se on 100% hiilihydraattia josta on poistettua kaikki aineet, joista kehomme voisi hyötyä; mineraalit sekä vitamiinit kuten B2-vitamiini mitä meidän kehomme tarvitsee sokerin polttamiseen. Nautittuasi aimo annoksen valkoista sokeria et varmasti voi hyvin, sen takaan.



Kuva täältä: http://eferrer.net/commodity_trade/sugar

Monet tutkijat ovat verranneet valkoista sokeria huumeisiin. Se on koukuttavaa, sillä meillä on synnynnäisesti mieltymys makeaan ja muihin mielihyvää tuottaviin asioihin ja jonkun saadessa aikaan mielihyvää, aivomme erittävät mielihyvän hormoonia eli endorfiinia. Sokerikoukku on valtava kierre monelle meistä, varsinkin kun sokeria piiloitellaan minne sattuu. Valkoinen sokeri on naamioitu usein monella muullakin nimellä kuten inverttisokeri, glukoosisiirappi, sakkaroosi, fruktoosi sekä maltoosi. Tiedän, että kauppareissuilla kenelläkään ei ole voimia lukea jokaisen tuotteen sisältöä, mutta kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tähän ilmiöön seuraavan kerran kaupassa käydessänne.

En rupea saarnaamaan valkoisen sokerin käytöstä yleisesti sen enempää, sillä tiedän ettei kukaan halua lukea postauksia joissa vain valitan pahasta maailmasta ja ihmisolennon jalostamista kehoterroreista. Tiedän että valkoinen sokeri on este sekä hidaste matkallani kohti tasapainoisempaa elämää. En aio väittää ettenkö ensi maanantain jälkeen enää ikinä tule syömään valkoista sokeria. Aion vain jättää sen pois ruokavaliostani. Mihin tarvitsen jotain, mitä kehoni ei siedä. Ensin tunnen hyvän olon tunteen ja pian sen jälkeen takaraivossa jyskyttääkin ainainen takapiru "olikohan tämäkin aivan välttämätöntä?".




Kuva Googlen kuvahausta.

Tiedostan sen, että elämäni aikana tulee tilanteita jolloin minulle lykätään nassun eteen iso pala täytekakkua höystettynä milläs muullakaan kuin valkoisella sokerilla. Aina ei tarvitse kieltäytyä, mutta tuon kakkupalan jälkeen on taas tärkeä palata ruotuun ja jatkaa elämää ilman valkoista sokeria. Tiedostan myös sen että toisinaan voin hiippailla muina miehinä Filmtownin irtsarihyllylle ja pakata mukaan kuorma-autollisen namusia joita popsia talven pimeinä iltoina, mutta tuolloin on myös hyvä muistuttaa itselleen, että tämän jälkeen et tarvitse sokeria taas vähään aikaan.

Tällainen makuri kuten minä tarvitsee kuitenkin herkkunsa. Mitäpä jos sinäkin kokeilisit sen mussuttamasi Fazerin sinisen tilalle raakasuklaata, sitä kun löytyy kaiken muotoisena, makuisena ja hintaisena kuitenkin ilman sokeria. Makeanhimon yllättäessä on onnea löytää raakasuklaapatukka jääkaapista, ottaa siitä pieni palanen ja hups vain, makeannälkäsi on kadonnut. Toisena taktiikkana olen kokenut toimivaksi sen että keksin jotain tekemistä itselleni välttääkseni ohimenevän makeanhimon. Aion tehdä postauksen myös mun lemppariraakasuklaista, mutta se jääköön tulevaisuuden huoleksi.

Näillä sanoilla ilmoitan siis julkisesti (eli tämä juttu on siis sitova), että aion vähentää valkoisen sokerin syömistä ja pienen pienin askelein hipsutella kohti tavoitettani, elämää ilman valkoista sokeria. Tähän vaaditaan armotonta itsekuria sekä tarkkaavaisuutta, mutta uskon itseeni ja toivon että läheiseni ja lukijani tukevat minua päätöksessäni ja mahdollisesti myös itse innostuvat ideasta. Haluan kokeilla miten kehoni reagoi siihen etten pumppaa sinne valkoista sokeria. Uskoisin, että se pitää ideasta, mutta katsotaan mitä muutos tuo tullessaan.

Toivotaan että muutos näyttää samalta kuin mä viime kevään Berliinin reissulla:)

Olipas tämä vakavaakin vakavampi mietiskelypostaus. Lupaan että ens kerralla on luvassa hauskempaa settiä. Nyt painun pikku hiljaa pehkuihin näkemään unia raakaruokosokerista mango-vadelmaraakapiirakasta, minkä ohjeen tulostin tänään. Good night huns <3

Sincerely yours
Veera Orvokki

PS. kannattaa tsekata myös tää postaus jos mä en vakuuttanut!