maanantai 15. syyskuuta 2014
Multa pyydettiin postausta harrastuksista mitä oon kokeillu/harrastanu pidempään. Ajattelin viedä tän jutun äärirajoille (hehe) ja kertoilla hiukan tarkemminkin niistä jutuista mitä oon harrastellut. Noiden määrä hämmästytti mut ihan oikeestikin... Kaikkea sitä kerkee 17 ja puolen vuoden aikana!
Haha tää on joku vanha kuva missä oon menossa mun toiseen kotiin, jäähallille.
Mun ensimmäinen harrastus oli varmaankin muskarissa käyminen. Muskari taisi herättää mun musiikillisen puolen, joka on säilynyt ainakin tähän päivään asti. Pienenä mun lempipuuhaa oli varmaankin armoton mölyäminen "laulun" ja kolistelun sinfoniettana.
Mun ensimmäinen urheilullinen harrastus oli yleisurheilu. En muista seuraa enkä oikeastaan paljon muutakaan. Me harjoiteltiin Urheilutalolla ja meillä oli hopeat/harmaat kortit mitkä piti aina näyttää ennen halliin tuloa kassalla. Keihäänheitto tais olla mun lemppari, mutta yleisurheilu ei jatkunut kauaa.
Noihin aikoihin taisin käydä laskettelukoulussa Ruosniemessä, mutta siitä ei syntynyt mulle harrastusta sen enempää kuin Levin lasketteluviikot sekä satunnaiset kerrat Ruosniemessä, Ellivuorella ja Salomonkalliolla. Toisin kävi mun pikkuserkulle Nooralle, josta tuli siinä leikissä ihan pro :)
Muskarin jälkeen kun musta oli tullut niin iso tyttö (myös kooltani), että siirryin isojen tyttöjen ja poikien pariin soittamaan jotain tiettyä soitinta. Mulle valikoitui viulunsoitto, mitä jatkoin kymmenen vuoden ajan kunnes vastaan tuli seinämä ja päätös lopettamisesta voimistui. Tänä päivänä kadun päätöstäni ja paljon. Aion vielä joku päivä suorittaa musiikkiopinnot loppuun, olin sitten 25 tai 65. Viulunsoitossa kävi niin, että tutkinto läheni ja mun olisi pitänyt harjoitella päivittäin ainakin 1,5 tuntia jos aioin päästä läpi. Mulla alkoi tulemaan asteikot, etydit ja konsertot niin paljon korvista ulos, että en vaan jaksanut enään. Pidän itseäni ikuisena luuserina, on sitä rankemmastakin selvitty.
Olen aina tykännyt luistelusta ja rakastanut seurata jääkiekkoa. Enoni pelasi jääkiekkoa ylemmissäkin sarjoissa ja matseissa on tullut käytyä aina ihan pikkunappulasta alkaen. Mun luisteluharrastus alkoi taitoluistelulla, mutta se taisi päättyä ennen kuin kerkesi kunnolla alkaakaan...
Jonkun ajan päästä lähdimme meidän naapurin kanssa Luvialle luistelemaan ja en muista sitä tarkalleen, mutta jollain tavalla meistä tuli ringeten pelaajia. Ringetteä pelasin yhdeksän kautta vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillani taisin olla nuorempana kun pelasin Luvialla ensimmäiset kuusi kautta. Silloin nautein lajista täysin siemauksin. Pian alkoi kuitenkin never ending circle polvien ja ongelmien kanssa. Pelasin kauden Harjavallan Black Pantherseissa sekä yhden kauden ajan Porissa, jossa emme pelanneet sarjaa. Tuo vuosi taisi pilata "urani" ringetessä, sillä harkat eivät koskaan olleet tarpeeksi rankkoja siihen että olisin kehittynyt.
Kuva Sollentunan turnauksesta, joka oli viimeinen turnaus jossa pelasin.
Pelasin mun viimeisen kauden Luvialla ja mua harmittaa nykyään se, että en enää panostanut lajiin. Jostain syystä innostus oli vaan hiipunut eikä peleihin lähtö ollut yhtä huikea kokemus kuin ennen. Musta tuntuu, että jos en olis harjotellut yhtä kautta Porissa höntsäillen, olisin nauttinut ringetestä enemmän. Tähän mennessä alkaa varmaan vaikuttaa, että kadun kaikkea mitä olen tehnyt ja mitkä olen lopettanut, mutta ringette ja viulunsoitto on ne harrastukset joita kaipaan ehdottomasti eniten.
Toisena jääharrastuksena mulla oli jonkun aikaa lätkä Porin Kärpissä naisten joukkueessa. Oli tosi harmillista, että pelaajia oli liian vähän ja reenit loppuivat kokonaan, lätkä on kuitenkin aina ollut mulle se the thing, vaikken mä aina olekaan ollut kentällä. Tällä kertaa mun hokifanaatikon roolin hoitaa Venkku, joka taitaa pärjätä siinäkin suhteessa siskoansa paremmin.
Ringeten lomassa olen pelannut jalkapalloa. Aloitin futiksen NiceFutiksessa siinä 8-9-vuotiaana ja tässäkin kohdassa seuraa "jos". Jalkapallo loppui lapsuudenystävän kanssa jonkun ajan päästä, kun päätettiin panostaa ringetteen. 6 harkat + pelit olisivat tuolloin olleet aika raffi kombo, vaikka tänä päivänä se tuntuu olevan arkipäivää lätkä-futisjunnuille. Parin vuoden tauon jälkeen päätin aloittaa jalkapallon pelaamisen uudelleen, tällä kertaa MuSassa. Ne pari vuotta, jotka pelasin, olivat yksiä elämäni hienoimmista vuosista. Vaikka emme pärjänneetkään erityisen hyvin matseissa, meillä oli maailman paras joukkue, jossa opein tuntemaan mahtavia tyyppejä, joista osa ovat nykyään parhaita ystäviäni. Jalkapallo loppui tuolloinkin ringeten takia. Olen aina välillä miettenyt alkavani pelaamaan uudelleen, mutta taidan siirtää toista comebackiani parilla vuodella eteenpäin ja reenailla takapihalla meidän Venkun kanssa..:)
Tää kuva on Pääsiäisturnauksesta vuodelta X, tässä kuvassa on vaan sitä jotakin <3
Oon soittanut pianoa ihan opettajan ohjailemana parin vuoden ajan, mutta se vain jäi, koska oon enemmän fiilispohjanen soittelija. Tykkään jammailla ja tehdä omia covereita poppibiiseista samalla kun hoilotan taustalla, mutta en kyllä ikinä kehtaisi lisäillä niitä tänne. Rakastan laulamista, varsinkin kun olen yksin kotona ja saan soittaa ja laulaa niin kovaa ja korkealta kuin tahdon ja mitä mä tahdon Ukon katsellessa vierestä. Oon muuten huomannut Ukossa, hauskan ilmiön, aina kun soitan My Heart Will Go On:ia, se menee makaamaan pianon viereen ja seuraa pedaalia tarkasti:)
Viimeisimpänä, mutta ei toki vähäisimpänä, olen helkaohjaaja. Helkanuorten toiminta siis perustuu kansanperinteeseen, lausuntaan, lauluun ja leikkiin. Mulla on superhyperkiva ryhmä ihania tyttöjä ja tietty yksi poikakin ja joka maanantai paranee aina mun "varalapsien" seurassa. En muista yhtään kuinka kauan oon ollut toiminnassa mukana, mutta sen tiedän, että olen oppinut sinä aikana paljon sellaisia asioita, joita en olisi koskaan varmaankaan muuten kokenut. Alla on kuva, jonka julkaisemiseen luulin tarvitsevani paljon rohkeutta, sillä se sotii kaikkia yhteiskunnan normeja vastaan, mutta olimpas väärässä. Tässä se tulee:
Hahah, olipas pitkä ja sekava postaus, mutta tulipahan tehtyä (älä virnuile siellä, tiedän millä äänensävyllä ja tyylillä luit tuon!). Tästä puuttuu astanga jooga, mutta ajattelin tehdä siitä postauksen ihan erikseen. Mulla on aivan huikeita postausideoita, mutta niiden toteuttaminen taitaa jäädä vielä joksikin aikaa tämän hektisen ajan keskellä..:)
Sincerely yours,
Veera Orvokki
