New beginning number X - a glimpse of me, myself and I

Hola chicos!

Mulla puri blogikärpänen parisen kuukautta sitten, kun tajusin kuinka kivaa kunnon kameralla kuvaaminen on. Halusin alkaa jakaa mun juttuja ja kuvia niin hulluista ruokakokeiluista reissaamiseen, mutta olin varma, etten saa aikaa riittämään koulun, töiden ja harrastusten lomassa. Nyt en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan tartuin tilaisuuteen tänä pimeänä alkusyksyn iltana.

Näin aluksi, mun blogissa ei tulla näkemään pumppikuvia mavejen jälkeen (okeiokei niihinkin oon hiukan hurahtanut) tai kuvia mun fitnessruuista joita kannan kouluun ja takaisin tuppereissa. Mun blogissa ei tulla näkemään teiniäidin elämää, joka tuntuu tänä päivänä olla parasta viihdettä blogailussa. Mun blogissa ei myöskään nähdä ammattikokin annoksia, vaan mun omia (ja joskus epäonnistuneita) yrityksiä saada jonkun näköinen connection keittiön kanssa. Jos etsit blogia, jossa kirjoitukset ovat kielioppivirheettömiä ja hyvin rakennettuja, voit lopettaa lukemisen jo tähän, sillä en ole kyllä siinäkään suhteessa mikään mestari.

Viime kirjoituksesta on aikaa kauan ja vähän päälle, joten taidan olla hieman ruosteessa vielä. Postaustahtina on eimikään. Kirjoittelen kun siltä tuntuu, henkilökohtaisesti inhoan postauksia joissa tullaan kertomaan että ollaan hengissä ja mitä on tehnyt viikon aikana ilman minkäänlaista tavoitetta ihan vaan että lukijat pysyy tilastoissa. Not my stuff.

Nyt se glimpse of me, myself & I.

Oon muuttunut melkolailla niin ulkonäöltä kuin ajatusmaailmalta (voiko noin sanoa?!) meidän Egyptin reissun jälkeen (eka postaus tässä blogissa) mutta en vaivaudu poistamaan aikaisempia postauksia, sillä niissä on mulle tärkeitä kuvia, joita en halua kadottaa lopullisesti ennen kuin oon tallentanut ne koneelle.

Oon siis 17, opiskelen Björneborgs Svenska Samskolanissa lukiossa toista vuotta. Tarkoitus on aloittaa kirjoitukset jo ensi keväänä yhteiskuntaopilla ja valmistua keväällä 2016. Olen tosi vaativa itseni suhteen varsinkin koulunkäynnissä. Haluan arvosanojeni vastaavan sitä mitä osaan (ja enemmänkin...) ja haluan olla se kympin tyttö vaikka väkisin.

Mun perheeseen kuuluu alkeismurkkupikkuveli Verneri 11v, äiti, isä ja mun oma lapsi, 7 v Westievauva Ukko (joka tökkii mua kirsullaan koska en huomioi sitä just by the moment sen maatessa mun vieressä). Perheeseen voi myös laskea mun poikaystävän, Ollin, jonka kanssa oon viettänyt aikaa reilun kahden vuoden ajan. Perhe on kaikki kaikessa, Ohana, niinkun Lilossa ja Stichissä sanotaan. Perhe pysyy ja pitää yhtä.

Mun vapaa-aika, aika jota en vietä koulussa kuluu suurimmaksi osaksi töissä. Mulla on maailman paras työpaikka ja parhaat työkaverit Porin Punnitse & Säästässä. Saan tehdä työtä joka on kuin luotu mulle, luomua, superfoodia ja ihania asiakkaita. Enempää ei vois toivoa. Luomuruoka yms. joidenkin mielestä terveyshössötykset ovat olleet osa mun elämää jo pitkään, mutta työpaikan myötä kiinnostus luomua, superfoodia ja muita luonnollisia terveysjuttuja matkalla kohti kokonaisvaltaisesti tasapainoisempaa elämää kohti on kasvanut kasvamistaan.

Vapaa-aikaani kuuluu myös astanga yogaa, joka on paras laji mitä maa päällään kantaa. Seriously. Rentoutus ja hiki samaan aikaan, not bad. Varsinkin kesällä lenkkeiltiin melkein joka aamu vanhempien ja Ukon kera Porin metsässä, mut nyt se on vähän jäänyt koulujen alettua, toivottavasti siitä tulisi pian taas tapa. Muuten metsässä samoilu koiran ja vaikka kamun kanssa on parasta terapiaa mitä maa päällään kantaa. Ja halvinta.

Luomuilun ja joogan lisäksi suuret intohimoni ovat politiikka sekä kirjat. Toimin tänä vuonna Porin Nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana sekä aktiivina puolueessa joka jääköön hetkeksi pimentoon, ettei tule väärinkäsityksiä. Nuorisovaltuusto on nuorisovaltuusto, puolue asia erikseen (no hard feelings).  Kirjoja olen lukenut läpi elämäni, mutta tänä kesänä tajusin kuinka paljon olinkaan kaivannut kirjoja, jotka olin korvannut SoMella iltaisin. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa otan päivän annokseni kirjallisuutta, usein ruotsiksi, välillä suomeksi. Tällä hetkellä ahmin J.K.Rowlingia ja Den Tomma Stolen:ia (Paikka Vapaana). Oh my.

Tässä nyt jonkun näköinen katsaus mun elämääni. Toivon kommentteja tekstin/kappaleiden pituudesta sekä sisällöstä ja yleisesti kaikesta mitä vaan tulee mieleen, niin ruusuja kuin risuja, jotta voin kehittyä kirjoittajana

Sincerely yours, 

Veera Orvokki