Onnea on oma westie

Istun meidän keittiön pöydän ääressä teekupin ja läppärin kera. Jaloissa kiehnaa valkoinen karvapallo johon olen todella kiintynyt. Tuo karvapallo on ollut uskollinen ystävä jo reilut 7 ja puoli vuotta. Hänen hyvänyönsuukot ovat tuudittaneet minut syvään ja onnelliseen uneen ja hänen aamuiset venyttelyt saavat minut hymyilemään aina uudelleen. Olen voinut kertoa kaikki salaisuudet ala-asteiden ihastuksista ystävien keskeisiin juttuihin. Hänellä on hurmaava hymy joka saa mut aina hyvälle tuulelle jos mua harmittaa jokin. Kun edes mietin aikaa, jolloin joudun luopumaan tuosta minulle rakkaasta otuksesta, silmäni kostuvat ja yritän olla ajattelematta sitä, vaikka tiedän että mikään ei kestä ikuisesti. Arvaatteko jo kenestä puhun?

Puhuin siis omasta koirastani Ukosta. Ukko on hän eikä se. Ukko on ketä eikä mikä. Ukko on perheenjäsen ja mun ihka oma vauveli (joka on tosin koiraniältään keski-ikäinen...). Ainoa juttu mikä Ukossa kismittää on se että se on välillä aika jästipää ja huono kuvattava. Nuo voi tosin antaa anteeksi heti kun hän katsoo sua silmiin nappisilmillään. Ja tuo kirsu, onko suloisempaa?

Mulla on ympärillä ihmisiä, harrastuksia ja asioita (kuulostaapa materialistiselta) jotka tekevät mut onnelliseksi päivittän. Ajattelin että avaisin teille nyt ainakin yhtä niistä. Niinkuin otsikkokin kertoo, onnea on oma westie. Tai oikeastaan kaksi.

Sain kuulla iloisia vauvauutisia Ukon ollessa trimmissä kaksi viikkoa sitten. Meille tulee koiravauva. Viime viikon tiistaina meille saapui 5kk vanha pusupoika Justus, joka tuotiin samasta kennelistä kuin Ukko. Justus on Venkun koira, vaikka jääkiekkoilijana ainakin lenkitys jää vähemmälle, tosin se ei mua eikä Ukkoa haittaa (paitsi kun Justus ei vielä jaksa kamalasti juoksennella...).

Kuten Ukko, Justus on aivan mahtava persoona. Kyllä, koiratkin ovat meillä persoonia. Vaikka en vielä tunne Justusta yhtä hyvin kuin Ukkoa, on aina ihana tulla kotiin koulusta tai töistä kun ovella odottaa kaksi hännän heiluttajaa <3

Nyt seuraa melkoinen kuvapläjäys meidän babyistä, Justus on kyllä varsinainen linssilude.

Ja ihan vaan ettette unohda miltä mä näytän niin hassun hauska ja nolo peiliteinikuva vessan oven kera tähän loppuun;)

 Mikä tekee teidät onnelliseksi? <3

Sincerely yours,
Veera Orvokki