Ensimmäisenä haasteena tasapainoisen elämän tavoittelussa olen kokenut valkoisen sokerin. Tuo jalostettu kummajainen kummittelee niin leivonnaisissa, makeisissa kuin eineksissä. Se on 100% hiilihydraattia josta on poistettua kaikki aineet, joista kehomme voisi hyötyä; mineraalit sekä vitamiinit kuten B2-vitamiini mitä meidän kehomme tarvitsee sokerin polttamiseen. Nautittuasi aimo annoksen valkoista sokeria et varmasti voi hyvin, sen takaan.
Kuva täältä: http://eferrer.net/commodity_trade/sugar
Monet tutkijat ovat verranneet valkoista sokeria huumeisiin. Se on koukuttavaa, sillä meillä on synnynnäisesti mieltymys makeaan ja muihin mielihyvää tuottaviin asioihin ja jonkun saadessa aikaan mielihyvää, aivomme erittävät mielihyvän hormoonia eli endorfiinia. Sokerikoukku on valtava kierre monelle meistä, varsinkin kun sokeria piiloitellaan minne sattuu. Valkoinen sokeri on naamioitu usein monella muullakin nimellä kuten inverttisokeri, glukoosisiirappi, sakkaroosi, fruktoosi sekä maltoosi. Tiedän, että kauppareissuilla kenelläkään ei ole voimia lukea jokaisen tuotteen sisältöä, mutta kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota tähän ilmiöön seuraavan kerran kaupassa käydessänne.
En rupea saarnaamaan valkoisen sokerin käytöstä yleisesti sen enempää, sillä tiedän ettei kukaan halua lukea postauksia joissa vain valitan pahasta maailmasta ja ihmisolennon jalostamista kehoterroreista. Tiedän että valkoinen sokeri on este sekä hidaste matkallani kohti tasapainoisempaa elämää. En aio väittää ettenkö ensi maanantain jälkeen enää ikinä tule syömään valkoista sokeria. Aion vain jättää sen pois ruokavaliostani. Mihin tarvitsen jotain, mitä kehoni ei siedä. Ensin tunnen hyvän olon tunteen ja pian sen jälkeen takaraivossa jyskyttääkin ainainen takapiru "olikohan tämäkin aivan välttämätöntä?".
Kuva Googlen kuvahausta.
Tiedostan sen, että elämäni aikana tulee tilanteita jolloin minulle lykätään nassun eteen iso pala täytekakkua höystettynä milläs muullakaan kuin valkoisella sokerilla. Aina ei tarvitse kieltäytyä, mutta tuon kakkupalan jälkeen on taas tärkeä palata ruotuun ja jatkaa elämää ilman valkoista sokeria. Tiedostan myös sen että toisinaan voin hiippailla muina miehinä Filmtownin irtsarihyllylle ja pakata mukaan kuorma-autollisen namusia joita popsia talven pimeinä iltoina, mutta tuolloin on myös hyvä muistuttaa itselleen, että tämän jälkeen et tarvitse sokeria taas vähään aikaan.
Tällainen makuri kuten minä tarvitsee kuitenkin herkkunsa. Mitäpä jos sinäkin kokeilisit sen mussuttamasi Fazerin sinisen tilalle raakasuklaata, sitä kun löytyy kaiken muotoisena, makuisena ja hintaisena kuitenkin ilman sokeria. Makeanhimon yllättäessä on onnea löytää raakasuklaapatukka jääkaapista, ottaa siitä pieni palanen ja hups vain, makeannälkäsi on kadonnut. Toisena taktiikkana olen kokenut toimivaksi sen että keksin jotain tekemistä itselleni välttääkseni ohimenevän makeanhimon. Aion tehdä postauksen myös mun lemppariraakasuklaista, mutta se jääköön tulevaisuuden huoleksi.
Näillä sanoilla ilmoitan siis julkisesti (eli tämä juttu on siis sitova), että aion vähentää valkoisen sokerin syömistä ja pienen pienin askelein hipsutella kohti tavoitettani, elämää ilman valkoista sokeria. Tähän vaaditaan armotonta itsekuria sekä tarkkaavaisuutta, mutta uskon itseeni ja toivon että läheiseni ja lukijani tukevat minua päätöksessäni ja mahdollisesti myös itse innostuvat ideasta. Haluan kokeilla miten kehoni reagoi siihen etten pumppaa sinne valkoista sokeria. Uskoisin, että se pitää ideasta, mutta katsotaan mitä muutos tuo tullessaan.
Toivotaan että muutos näyttää samalta kuin mä viime kevään Berliinin reissulla:)
Olipas tämä vakavaakin vakavampi mietiskelypostaus. Lupaan että ens kerralla on luvassa hauskempaa settiä. Nyt painun pikku hiljaa pehkuihin näkemään unia raakaruokosokerista mango-vadelmaraakapiirakasta, minkä ohjeen tulostin tänään. Good night huns <3
Sincerely yours
Veera Orvokki
PS. kannattaa tsekata myös tää postaus jos mä en vakuuttanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti